Historia

Kihniön helluntaiseurakunnan 60-vuotishistoriikki

Kihniön Helluntaiseurakunnan perustava kokous pidettiin Risto ja Taimi Annalan kodissa vuonna 1958. Tarkka perustamispäivä jää historian hämärään,koska perustus asiakirjaa ei tiettävästi ole säilynyt kokouksesta.Seurakunnan vanhinmmiksi tulivat valituiksi: Risto Annala, Oiva Mattila, Aarne Lepistö, Tarmo Lepistö ja Arvo Äijälä. Tampereen Helluntaiseurakunnan puolesta kokouksessa olivat läsnä saarnaaja Yrjö Nurmi ja insinööri Myllynen. Ensimmäisiä helluntaituulen viestintuojia oli Kihniössä ollut kuitenkin jo vuosikymmeniä aikaisemmin. Vuosina 1926-1928 sittemmin Helsingin Saalem-seurakunnan vanhimpana ja rahastonhoitajana ja vanhimmiston sihteerinä toiminut Antti Ammunet piti kokouksia Kihniön Vapaaseurakunnan työyhteydessä. Kaukonäköisesti Ammunet jätti jopa pienehkön rahasumman myöhemmin käynnistettävää helluntaityötä varten.

Raskaiden sotavuosien jälkeen oli sosiaalinen tilaus erilaisille hengellisille liikehdinnöille. Ensimmäisten joukossa uuden seurakunnan johtavista veljistä tuli uskoon sotasairaalassa 1944 Martti Lepistö. Hän alkoi innokkaasti toimia ilosanoman viejänä ensin Luterilaisen kirkon piirissä. Martti oli myös johtamassa uskon tielle veljiään Aarnea ja Tarmoa vuonna 1946.  Lepistön veljekset liittyivät v. 1947 Kihniön Vapaakirkkoon. Evankelistan virkaa silmällä pitäen he kävivät v. 1948 Santalan opistolla evankelistakurssin.

Näihin aikoihin uskoon tuli myös Risto Annala serkkujensa Aarnen, Martin ja Tarmon vaikutuksesta. Risto Annalan merkitys Kihniön Helluntaiseurakunnan synnyssä ja kehityksessä on ollut suuri. Lepistön veljekset kulkivat kokous ja puhujamatkoilla lähipitäjissä tavaten myös muita alueiden helluntaiuskovia. Omaksuttaan  opin paikallis-seurakunnasta ja uskovien kasteesta ja Pyhän Hengestä he liittyivät Tampereen Helluntaiseurakuntaan v. 1951, kuten myös heidän työnsä kautta uskoon tullut Aarne Äijälä. Lepistön veljesten esimerkki sai monia muita uskoontulleita liittymään Helluntaiherätykseen. Niinpä v. 1952 perustettiin Tampereen Helluntaiseurakunnan ns. rukouspiiri Kihniöön. Martti Lepistö ja ja Aarne Lepistö toimivat kokoaikaisessa evankeliointityössä kiertäen laajalti ympäristöpitäjissäkin. Oman työnsä ohella ns. oto:na pitivät kokouksia Risto Annala, Tarmo Lepistö, ja Aarne Äijälä joka myöhemmin teki perheineen elämäntyönsä Yhdysvalloissa.

Perustettuun seurakuntaan liittyi n. 90 jäsentä, joista puolet oli Kihniöläisiä. Toisen osan muodostivat Jalasjärvellä ja Kurussa asuvat Helluntaiuskovat. Jo vuotta aikaisemmin 1957 Kihniölle oli perustettu Kihniön Saalem-yhdistys ry. Yhdistys mahdollisti laillisen varainhankinnan ja taloudellisen toiminnan seurakunnan tarpeisiin.

Vapaakirkon 90 vuotishistoriikkissä mainittiin Kihniön Vapaaseurakunnan kokeneen voimakkaan kriisin  Helluntaiseurakunnan perustamisen johdosta. Uuden seurakunnan perustaminen osin jo lasketun työn pohjalle sekä joidenkin johtavien veljien ja useiden seurakuntalaisten siirtyminen uuteen seurakuntaan oli varmasti järkytys .

Seurakunnan perustamisesta vuoteen 1968 asti uskovat kokoontuivat alkuseurakunnan tavoin kodeissa. Kihniön Helluntaiseurakunnan ensimmäinen palkattu työntekijä oli Tauno Nieminen. Hän toimi saarnaajana vuosina 1960-1964. Kangasalalta kotoisin ollut Tauno Nieminen asui Kihniössä olo ajan Annikki ja Aarne Lepistön kodissa heidän talonsa yläkerrassa ilman vuokranmaksuja, tämä jos mikään oli sitä alkuaikojen pioneerihenkeä.

Opettaja Martta Ertamaan lahjoittamalla rukoushuonerahaston alkupääomalla ostettiin Iitinniemen tila Sulkuenjärven rannasta vuonna 1964. Iitinniemeen ei kuitenkaan kirkkorakennusta koskaan tehty, kastetilaisuuksia ja telttakokouksia kylläkin pidettiin. Seurakunnalle sopivampi Keskusta-niminen kiinteistö ostettiin vuonna 1968. kauppahinta oli 35 000 silloista Suomen markkaa. Talon piirustukset oli tehty v. 1938, rakentaminen aloitettiin vuoden 1939 vuoden aikana. Ostettua taloa alettiin innolla saneeraamaan seurakunnan tarpeita varten. Iitinniemestä tilasta luovuttiin myöhemmin.

Kankaanpääläinen Osmo Valli saatiin seurakunnan saarnaajaksi 1967 alkaen vuoteen 1971 saakka. Osmo Valli oli paimensielu . Hänen aikanaan käynnistettiin myös lasten kesäleiritoiminta v. 1968. kesäleirejä on pidetty yhtäjaksoisesti siitä lähtien. Tänä vuonna Kesäkuussa pidetty lastenleiri oli  seurakunnan 50- vuotis- juhlaleiri. Kesäleiritoiminnan yksi käynnistäjistä oli myös Lili Tohni joka muutti Kihniölle sairaalan ylihoitajaksi ja liittyi seurakuntaan v. 1968.

Jalasjärvellä toimi aluksi Kihniön Helluntaiseurakunnan rukouspiiri.  Lepistön veljesten toimesta koettiin siellä  herätyksen aikoja 1960 luvulla ja 1970 luvun alussa.  Uskoontulleet halusivat irtautua Kihniöstä omaksi seurakunnakseen. Jalasjärvelle  seurakunta perustettiinkin v. 1973 kolmenkymmenen jäsenen voimin. Jarmo Makkonen oli kutsuttu Kihniölle saarnaajaksi v. 1972. Kun Makkoset  asuivat Koskuella, oli sieltä  luontevaa siirtyä uuden seurakunnan saarnaajaksi v. 1973. Huomion arvoinen on se yksityiskohta, että Jarmo Makkonen oli vasta 25-vuotias tullessaan uuden seurakunnan saarnaajaksi. Olisiko tässä rohkeudessa jotain opittavaa nykypolvellakin?

Vuonna 1974 Kihniölle valittin saarnaajaksi Jouko Koski. Joukolla ja Lahjalla paloi lähetystuli sydänmessään. Saman tulen he tartuttivat  toisiinkin. Niinpä Jouko Lahja ja Lassi poikanen lähetettiin Satakunnan lähetyskassan ja eri seurakuntien lähettinä Keniaan jo samana vuonna. Jouko ja Lahja toimivat yhtäjaksoisesti Kenian lähetyskentällä eläköitymisvuoteen 2010 saakka, joitain satunnaisia kotimaan jaksoja lukuunottamatta. Kihniön Helluntaiseurakunta oli n. 25% kannatusvastuussa heidän lähettämisestä koko ajan. Aluksi kannatusta kerättiin kokoon lähetysilloissa erilaisilla puhdetöillä. Viimeisimpinä vuosina suuri osa kannatuksesta saatiin kokoon myymällä kahvipaketinkuorista tehtyjä koppia. Suuri kiitos kuuluu Aila ja Jorma Ahoniemelle koppien tekemisestä , yhtäältä kiitokset kuuluvat  valmistuksessa ja myyntiorganisaatiossa toimineille innokkaille lähetysihmisille.

Vuonna 1975 tuli saarnaajaksi Aulis Huotari värikäs toiminnan mies. Tarvitaanko täällä Jeesusta? kerrotaan hänen huudahtaneen peräkamarissa istuvalle isännälle kun kokouksen jälkiosassa tarjottu uskoontulon mahdollisuus ei tuntunut kelpaavan. Huotarin aikaan ajoittui myös seurakunnassa uuden nuorisokultuurin nousu. Näkyvimpänä ja kuuluvampana osana kitaroiden sähköinen soundi ja rumpujen jytke. Kenties ilman vaikutusvaltaisia suojelioita The Annalas olisi saattanut jäädä vain lyhyeksi tähdenlennoksi. Silloin se oli raivaamassa tietä myöhemmin tuleville bändisukupolville. Aulis Huotari siirtyi Kihniöltä toisiin tehtäviin v. 1978.

Seurakunta oli ilman paimenta vuoteen 1980 , jolloin saarnaajaksi tuli Leo Mäkinen. Maassamme elettiin silloin voimakasta Yli-Vainiolaisuuden aikaa. Kihniölläkin saatiin seurakuntaan liittää uskoontulleita ihmisiä. Leo ja Kaija Mäkinen siirtyivät myöhemmin Papua Uusi-Ginealle lähetystyöhön.

Seuraava saarnaaja oli pelastusarmeija-taustainen Hannu Nuutinen v. 1984. Hannun älykkäästi rakennetut ja hengellisesti syvään luotaavat saarnat laittoivat seurakuntalaisten muistiinpanovihkoset ja kynät savuamaan. Joku kysyi kerran Nuutiselta miksi sinulla on vain yksi poika, aiheellinen kysymys hedelmällisessä ja lapsirikkaassa Kihniössä. ”Niinhän Jumalallakin on” kuului vastaus.

Pelastusarmeijasta tuli seuraavakin saarnaaja. Juhani Leskinen aloitti v. 1986. Juhani ja Anne Leskinen toivat kahden lapsensa kanssa iloa ja valoa Saalemin mäelle. Taistelu jatkuu oli Juhanin mielisanonta kokous-sarjan päättyessä ja uuden vielä odottaessa tuloaan.

Vuoden 1987  kesällä seurakuntamme suoritti kovan voimain ponnistuksen järjestäessään Koko Satakuntaa koskevat maakuntajuhlat yhtenäiskoulun pihalla teltoissa. Juhlilta on mm. jäänyt mieleen tänä kesänä edesmenneen telttamestari Mauri Iljannon johdolla ankarassa kaatosateessa suoritettu juhlatelttojen pysytytys.

Joskus saarnaaja löytyy kaukaakin. Australiasta tuli Kihniölle seuraava pappi Paavo Riikonen. Paavo oli vanha puolustusvoimien soittomestari. Seurakunnan kuoro ja musiikkitoiminta koki ennennäkemättömän piristysruiskeen Riikosen johdolla vuoteen 1993 asti.

1980 luvulla käynistetty voimakas tyttö ja poikakerho toiminta oli huipussaan v. 1993. keväiselle retkelle Helsinkiin lähdettiin kahdella täydellä linja-autolla. 1990 luvun alussa avattu uusi liikuntahalli mahdollisesti myös sählykerhotoiminnan. Saalemissa puhuttiin ensin tärkeät asiat Jumalan tuntemisesta sen jälkeen juostiin pallon perässä liikuntahallilla.

1990 luvun alussa käynnistyi myös mikro-autokerhotoiminta seurakunnassamme. Vuosi vuodelta autojen ja kaluston määrä lisääntyi ja turvallisuus parani. Vuonna 2004 kerhon kantavat voimat perustivat oman yhdistyksen Gospel-Garting ry:n. Mikro-autokerhon autot ja kalusto siirrettiin uudelle yhdistykselle syksyllä v. 2004.

Eestin itsenäistyttyä  vuonna 1991 alkoi  seurakunnassamme muodostua yhteyksiä Saarenmaalla Orissaaren kaupungissa toimivaan Nelipyhä kokutus seurakuntaan. Erityisesti seurakunnan saarnaajaan Taavi Väliin ja evankelista Peter Ränkkiin jota myös kannatimme jonkun vuoden ajan Saarenmaalla tehtävässä seurakuntatyössä. Työyhteys on edelleen voimissaan.

Seuraava saarnaaja Leevi Mäntynen tuli sitten aivan naapurista. Parkanosta v. 1995.  Leevin aikana ja hänen jälkeensä seurakuntaa vuosina 2000-2003 palvelleen myös Parkanolaisen Sauli Takalan aikana lehtityö koki voimmakkaan nosteen. Tuskinpa joululehtiä on myyty koskaan niin paljon kuin noina vuosina. Tasaisesti saimme myös seurakuntaan liittää uussia jäseniä. Sauli Takala oli ensimmäinen seurakuntaamme palkattu osa-aikainen saarnaaja.

Kari Kautun aloitteesta 1990 luvulla käynnistyi ns. vastuuvuorojärjestelmä seurakunnassamme, se toi uudella tavalla jokamiehen ja naisen pappeuden seurakuntaamme. Vastuuryhmiin kuuluu edustajia nuorista, naisista ja kaikista ikäryhmistä, jotka vuorollaan vastasivat saarnaajan kanssa kokouksen pidosta. Kiinteistömme kunnossapito ja keittiötoiminta on ollut myös lukemattomien vapaaehtoisten hartioilla vuosien ajan.

2000-luvulla käynnistyi Gospelrekalla musiikkitapahtumat. Vuosien aikana siitä on kasvanut seurakuntamme kesäinen näyteikkuna kuntalaisille ja kesävieraille lukuisine musiikki ja laulaja vieraineen.

Takametsien miehet kasvoivat v. 2003 pienestä lauluryhmästä palvelemaan omaa seurakuntaa ja koko herätystä. Kolmella julkaistulla äänitteellä he olivat seurakuntamme näkyvin käyntikortti kotona ja maailmalla.

Vuoden 2007 keväällä, palkkasimme seurakuntaamme Marja Kaatrasalon kesätyöntekijäksi. Saman vuoden syksyllä Riku Kaatrasalon kolmen seurakunnan yhteiseksi nuorisotyöntekijäksi ja pastoriksi. Yhteistyössä mukana olleet seurakunnat olivat Virrat ja Kurjenkylä. Riku palveli seurakuntaamme perheineen vuoteen 2011 syksyyn saakka. Savolaisella lupsakkuudella Riku totesi kerran saarnaajan ja vanhinten työn vaikeudesta seuraavasti: Vaikeatahan se on kun taitamattomat koettavat saada haluttomat tekemään mahdottomia, niinpä niin.

Aikaisemmin tuli todettua Jouko ja Lahja Kosken lähetystyön päätyneen Keniassa 2010, samana vuonna sitouduimme seurakuntana Jouni ja Annu Pursiaisen kannatukseen Unkarissa tehtävää Juutalaistyötä silmälläpitäen, Pursiaiset toimivat Unkarissa vuoteen 2017 saakka. Tällä haavaa heidän työtänsä Unkarissa jatkaa Eero ja Linnea Valtiala heidän kannatuksessa olemme myös mukana. Israeltyön lisäksi seurakunnassamme on saaneet lähetystyökannatusta mm. Leevi Ahopelto.

Riku Kaatrasalon palvelusaikana tapahtui  kerhotoiminnassa muutoksia, muun muassa joka viikkoiset tyttö ja poikakerhot loppuivat. Varkkarikerho aloitteli toimintaansa sekä  nykyisinkin toiminnassa oleva Kihniön seurakuntien yhteistyönä toimiva Kids` action -lasten tapahtuma.

Vuonna 2012 tutustuimme ensi kerran Harri Nurmeen innokkaaseen  toiminnan mieheen joka ryhtyi samana vuonna seurakuntamme saarnaajaksi. Harrista muodostui siltojen rakentaja Kihniön muiden seurakuntien kanssa , erityisesti yhteiset rukousillat Kihniön seurakunnan ja Vapaaseurakunnan kanssa, rukous Suomen puolesta teemalla , muodostuivat suosituksi tilaisuuksiksi, silloin ja vielä tänäänkin. Harrin toimesta alkoi myös Cafe 0+777 nuorisokahvilatoiminta. Harri, Tiina, Salla ja Sara palvelivat seurakuntaamme vuoteen 2016 asti.

Vuoden 2016 kesäpastorina aloitti työnsä Ison Kirjan oppilas Jesse Koivukoski. Jesse valittiin seuraavana vuonna 2017 seurakuntamme uudeksi osa-aikaiseksi pastoriksi.

Seurakunnan on myös katsottava tulevaisuuteen. Tätä silmällä pitäen hallituksen ja vanhimmiston ja seurakuntalaisten jäsenkyselyn perusteella anoimme Suomen Helluntaikirkon jäsenyyttä vuonna 2007. Kihniön Helluntaiseurakunnan hakemus jäsenseurakunnaksi hyväksyttiin 16.6.2008. Nyt jokaisen yksittäisen uuden tai vanhan seurakunnan jäsenen sekä yksityishenkilöiden lähiseurakunnista on mahdollista liittyä Kihniön Helluntaiseurakunnan kautta Suomen Helluntaikirkkoon.

Ne opilliset näkemykset jotka olivat kannustamassa perustajajäseniä 60 vuotta sitten seurakunnan perustamiseen ovat kestäviä tänäänkin. Laajemmassa näkökulmassa voimme todeta, Azusakadulta yli 100 vuotta sitten alkanut nykyaikainen helluntailiike on myöskin osoittanut elinkelpoisuutensa ja on karismaattisuuden valtavirtaa maailmanlaajuisesti tänään. Kihniön helluntaiseurakunnan vanhimpina ovat palvelleet alussa mainittujen lisäksi:

• Väinö Saarinen
• Juho Teikari
• Reino Pusa
• Jorma Ahoniemi
• Rauno Pusa
• Pertti Räsänen
• Matti Sillanpää
• Sauli Takala
• Matti Ojanen
• Mikael Koivukoski

Kihniön Helluntaiseurakunnassa pastoreita on  palvellut yhteensä 15 kpl,  60 vuoden aikana. Keskimääräinen palveluaika on heillä  ollut n. 4 vuotta.

Saalemyhdistys ry:n ja seurakunnan pitkä-aikaisena rahastonhoitajana on toiminut Ritva Hietala.

Tämä vuosi on siis monella tapaa suuren juhlan vuosi. Seurakuntamme täyttää 60 vuotta, lastenleiritoiminta täyttää 50 vuotta kirkkorakennnuksemme täyttää 80 vuotta. Omistamamme Keskusta- niminen kiinteistö rakennettiin aluksi matkustajakodiksi, kahvilaksi ja matkahuollon linja-autotalliksi. Sittemmin se toimi autokorjaamona ja kouluna. Eikö seurakunnan kuulu olla juuri tälläinen paikka. Ei ainoastaan ohjelmatoimisto, vaan ennenkaikkea särkyneiden majatalo missä ihmiset saavat levätä, heitä ruokitaan Jumalan sanalla ja opetetaan tuntemaan Jumalaa. Sekä paikka missä Jumalan armo ja pyhän hengen osallisuus korjaavat ihmisen elämään tulleet kolhut ja vauriot.

Tänään kunnioitamme seurakunnan yhä elossa olevia perustajajäseniä ja ikävöimme edesmenneitä sekä muita poisnukkuneita seurakuntalaisia, kaikkia heitä joita tässä juhlassa olisimme halunneet nähdä. Kuitenkin  suuri kiitollisuus täyttää mielemme hyvää Jumalaa kohtaan, hän on auttanut seurakuntaamme  sukupolvesta toiseen.

Tähän on hyvä päättää ja tästä jatkaa.

Kihniössä 08.07.2018

Pertti Räsänen